pentueen vanhemmista ja suvusta...

Lähettäjä Emberon's B 2...

Alli on terveydeltään ja luonteeltaan hyvin lähellä sitä, mitä kasvatustyölläni tavoittelen.

Allin kanssa on harrastettu suojelua ja tavoitteena on koulutustunnus ja jalostustarkastus ensi kesänä. Koulutus on edennyt hyvin, koira on periaatteessa valmis kisoihin, ohjaaja ei vielä ole. Luonteeltaan Alli on temperamenttinen, helposti innostettavissa oleva koira. Alli on kaksiviettinen, joskin saalispainotteinen koira. Sillä on hyvä, täysi puruote ja selkeät vietti-alueet. Suojelu-osuudessa, kuten kaikissa muissakin osa-alueissa tekemistä on vielä hallinnan ja rutiinien kanssa. Lähinnä nämä puutteet ovat ohjaajan kokemattomuudesta johtuvia. Alli oppii kuitenkin asiat nopeasti ja suorittaa vaaditut asiat iloisesti, kunhan siltä osaa vaatia ja kunhan se tietää mitä vaaditaan. Asia mistä olen erityisen onnellinen, on että alli on perinyt samat luontaiset ominaisuudet jäljestykseen, kun sen emällä on.

Näyttelyitä harrastetaan vielä ainakin kerran, pitäisi hakea V ja jalostustarkastus. Rakenteeltaan Alli on mielestäni erittäin hyvä saksanpaimenkoira, joskaan se ei tule tappelemaan päänäyttelyn kärkisijoista. Allilla on hyvä kokonaisrakenne ja se liikkuu hyvin.

Olen kokonaisuudessaan tyytyväinen A-pentueeseeni, niin luonteiden, terveyden kuin rakenteidenkin osalta. Kaikki kahdeksan pentua on kuvattu, muutama on kuvannut lonkkakuvauksen yhteydessä myös selän, terveitä ovat siinä vaiheessa olleet. Tosin täytyy sanoa, että selkäongelmat, ellei ole rakenteellisesta epämuodostumista kyse, ilmenevät yleensä vasta myöhemmällä iällä. Yhdellä A-pentueen uroksista on yläpurenta ja yhdellä nartulla on väärän asentoinen kulma-hammas (maitohammas jäänyt pysyvän hampaan tielle, eikä sitä ajoissa poistettu). Pentueen ollessa kolmevuotias tein "terveyskyselyn" kasvattieni omistajille, ja muiltakaan osin ei terveysongelmia ole ilmennyt.

Allin emä Solholmens Ådiva on osoittautunut erinomaiseksi periyttäjäksi, niin terveyden, luonteiden kuin rakenteenkin osalta. Myös Diivan emä Solholmens Verena oli hyvin periyttänyt narttu, kuten myös sen Emän emä Solholmens Norma. Solholmens N-pentueessa oli muitakin hyvin periyttäneitä koiria ja omassa A-pentueessani onkin kertaus tähän pentueeseen. Olen saanut mielettömän määrän oppia ja tietoa Tuula Kankkoselta (Kennel Solholmens), ja tärkein asia mitä Tuula on saanut päähäni iskostettua on ymmärrys emän ja emälinjojen (ja näiden tuntemisen) tärkeydestä koiran jalostuksessa.

Olen katsellut Torstenia ja sen esiintymistä jo nuoresta asti kiinnostuksella, kun sitä on esitetty Suomessa näyttelyissä. Lopullisesti minut on vakuuttanut juuri se, että se on kehittynyt ja esiintynyt eduksensa joka kerta. Torsten on myös pärjännyt hyvin Baltiassa, Venäjällä ja Saksassa (Koira on Virolainen) ja suorittanut rohkeuskokeen aina hyvin, myös Suomessa. Torstenin harjoituksia en tietenkään ole voinut seurata, mutta vaikutelma, mikä minulle sen luonteesta on syntynyt, on että se on rauhallinen, hyvähermoinen, rohkea koira. Tällä hetkellä Torsten on siitoslainassa Saksassa.

Torstenilla on vielä kovin nuoria jälkeläisiä, kuusi koiraa on vasta kuvattu Virossa, nämä ovat olleet a-b ja etupäät 0. Suomessa Kennel Sykkeen on myös käyttänyt Torstenia ja heidän pentunsa on välikuvattu terveeksi. Kasvattaja kertoi myös pitävänsä koirien luonteista. Torstenin emä, Margman Gloria on hyvästä pentueesta, jossa useampi koira on osoittautunut hyväksi periyttäjäksi.

Rakenteellisesti hain Torstenilta oikeaa keskikokoa (Torsten on keskikokoinen, mutta vahvaluustoinen) sekä yleistä rakenteen harmoniaa ja korrektiutta.